Tanssin filosofiaa, vai lingvistiikkaa?

Tanssi muistuttaa monessa mielessä puhuttua kieltä. Sillä on kielioppinsa ja sanastonsa. Kuviot ovat sanoja ja tanssin perusta taas se kielioppi. Jos sanat ja kielioppi on hallussa niin voi ryhtyä muodostamaan omia lauseita ulkoa opittujen sijaan. Tämän jälkeen kun vielä oppii sovittamaan lauseensa siihen musiikkiin, "tekemään sanoituksia", niin tanssista tulee oikeasti tanssia.

Sanoja voi luonnollisesti lainata muista kielistä mutta ne eivät välttämättä sellaisenaan sovellu käytettäväksi vaan ne täytyy soveltaa kielioppiin sopiviksi. Tämä kielioppi on siis se tanssin ydin - se jokin mikä tekee casinosta casinoa, salsasta salsaa, lindy hopista lindyä jne - ei ne kuviot. Oikeasti: ’’Ei ole niin montaa eri tapaa mennä käden ali’’

Tanssin perustasta tulee myös se "tapa liikkua mikä meillä on oletusarvoisena siellä alla" - se rutiini joka tulee esille esimerkiksi silloin kun mies päästää irti - onko kukaan muuten koskaan miettinyt miksi casinoa tanssittaessa naiset ryhtyvät tekemään tota engano-kolmiota ilman miehen vientiä jos mies päästää irti? Tai miksi (jenkki)salsaajanaisilla ei esiinny samanlaista vartalon kiertymistä kuin casinoa tanssivilla?